Värikästä kevättä

Kaksi päivää hiihtolomaa vietetty. Sujuvasti Nirppanokan nettiputiikin parissa. No, sen mitä lasten temmellykseltä ja taisteluilta nyt on voinut asiaan keskittyä... Miksi nuo riiviöt eivät suosiolla mene edes ulos? Pakottaa on pitänyt vaikka ilma on ollut ihan paras.

Paljon olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Lisäilin uusia kevätvaatteita nettiputiikkiin. Katsokaa noita Jackpot Girlsien mahtavan makeita värejä! Kyllä se kesä vielä kuulkaa tulee.

Ja vielä vaan lisää Cottonfieldiä ja Jackpot Girlsiä on luvassa. Viikonlopun aikana pitäisi saada loputkin kuvattua, nyt kun valoisuuttakin jo piisaa ihanasti.

Sain myös vihdoin hommattua Osuuspankin verkkopankkipainikkeen. Jihuu! Nyt on kyllä mukavaa ja helppoa shoppailla ihan kotisohvalta käsin! Pitänee alkaa muitakin pankin nappeja miettimään, varmaankin. Vai mikä on sinun mielestäsi se paras tapa maksaa verkko-ostokset?

Kannattaa käydä myös löytöjä kurkkaamassa. Kerrankin on tarjolla paljon lasten merkkivaatteita mukavaan hintaan. Ei paha juttu ollenkaan.

Minulla on muuten mielessäni aika kiva pikku kampanja. Hihii. Mutta siitäpä lisää... pian.

Keväinen piipahdus ja syksyinen kurkistus

Kevät on jo ihan ovella, mutta en malta olla vilauttamatta teille tätä pientä näytettä ensi syksystä. Upeita slaavilaishenkisiä kuoseja, erilaisia lilan ja purppuran sävyjä. Värikylläistä punaista, ruohon vihreää ja kirkkaan keltaistakin löytyy.

Kuvassa on kimara Jackpot Girlsia sekä Cottonfield Junioria.

Tällä kertaa kävin tekemässä tilaukset ihan paikan päällä. Pohjoisen tyttö se pääsi ihan yksin ja koko viikonlopun reissulle Helsinkiin asti. Majailin rakkaan lapsuuden ystäväni luona, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Pahemmanlaatuinen puheripuli vaivasi meitä koko viikonlopun.

Ystäväni oli tilausreissuilla mukana makutuomarina. Vähän toppuutteli. Yleensähän ongelma ei ole olleenkaan siinä, mitä tilaisi. Vaikeus on se, mitä malttaa jättää tilaamatta.

Olisin halunnut taas niin ne kaikki.

Ystäväni poika Otto 5 v. ei aluksi suostunut hyväksymään, että kylään tulee "joku päivi". Eihän äidillä nyt kavereita voi olla. "Minä en halua että se päivi tulee meille". Sunnuntaina Otto alkoi jo lämpenemään, ja pyysi minua katsomaan kuinka hän on oppinut luistelemaan, ja kelpasin jopa Kimble-kaveriksi. Kun lähdön paikka tuli, Otto kuiskasi äidilleen: "Voisiko Päivi tulla meille joskus toistekin?"

Voiko enää ihanampaa kutsua vierailulle saada!