tiistai 28. huhtikuuta 2009

Ympyrä sulkeutuu

Vielä viime syksynä meillä oli veljeni kanssa osakeyhtiö. Vuodesta 2002 olimme yrittäneet yhdessä. Teimme markkinointia. Työ oli välillä vaativaa, mutta mukavaa. Rakastin sitä vapautta. Pystyi tekemään töitä myös kotoa käsin, ja pystyi nukkumaan aamulla myöhään jos ei jaksanut nousta.

Meillä oli paljon hyviä ja kivoja asiakkaita. Muutamat asiakkaat eivät kuitenkaan kyenneet maksamaan isoja laskujaan.

Pitkällisten pyristelyjen ja monen palkattoman kuukauden jälkeen vaihtoehtoja oli enää vain yksi. Konkurssi. Päätös oli järkyttävän rankka. Lainantakaukset tulivat maksuun ja velkataakka kasvoi. Ahdistus oli iso.

Sitten sattui hyvin. Pääsin heti oikeisiin töihin. Tein lehteä. Olin hyvä. Työporukka oli mahtava. Oli kiva saada säännöllistä tuloa. Mutta työolosuhteet olivat stressaavat. Porukkaa alkoi sairastumaan. Minun sopimusta ei jatkettukaan. Perjantaina pomo asian ilmoitti. Yhtäkkiä minulla ei ole siis olekaan työpaikkaa.

Mutta, jos työ olisi jatkunut, olisin luultavasti seuraavana ollut sairaana minä. Mielenterveys on kuitenkin rahaa tärkeämpi.

Tipuin tavallaan tyhjän päälle ja tavallaan en. Oma toiminimi pitää huolen siitä, että mitään päivärahoja ei heru mistään. Mutta toisaalta toiminimen myötä on paljon mahdollisuuksia.

Tämä on nyt ensimmäinen päiväni yrittäjänä taas. Malja sille.

Ihania lastenvaatteita on olohuoneessamme laatikkotolkulla. Näillä siis mennään. Nyt ne vain pitäisi muuttaa toimeentuloksi. Kauppahan se on joka kannattaa. Toivottavasti!

Juurillekin kai pitää palata. Yritetään taas veljen kanssa, tällä kertaa kumpikin omien firmojensa nimissä. Markkinointia ja graafista suunnittelua.

Pienen toivomuksen uskallan esittää sinulle: Jos tykkäät putiikista ja vaatteista, olisi ihanaa jos suosittelet Nirppanokkaa tutuillesi.

Minä kokoan nyt itseni, ja alan hommiin!

8 kommenttia:

Tuire kirjoitti...

Tsemppiä! Ja suosituksia lähtee ainakin minun kauttani "maailmalle". Elämä on nyt monella hyvin arvaamatonta, mutta toivon, että kaikki järjetyy. Myönteinen ajattelu ainakin auttaa asiaa!

Katja kirjoitti...

Onnea uudelle yritykselle! Raha on vain rahaa ja oma terveys ja perhe tärkeämpää, sen me huomasimme konkurssissa vuosi sitten. Velkaa jäi hautaan asti, mutta mitä sitten, eteenpäin mennään :)

Koo kirjoitti...

Wau, olet kyllä todella rohkea. Toivonkin paljon onnea uudelle yritykselle. :)

Mia kirjoitti...

Tsemppiä! Olet tosiaan rohkea. :) Itsekin olen monesti haaveillut omasta yrityksestä, mutta voi olla että jää vain haaveeksi..

Katri kirjoitti...

Huh huh, olipas täällä kuulumisia. Nyt vain nirppanokka pystyyn ja tuulta päin. =) Tsemppiä!

Mari kirjoitti...

Ehdottomasti täytyy putiikistasi vinkata muille! Ja tutustua paremmin itsekkin valikoimaan...

Minähän olen myös kokeillut yrittämistä. Se oli jotenkin aivan liian stressaavaa. En pystynyt mitenkään sovittamaan aikatauluja miehen aikatauluun, ja jos en olisi lopettanut, pian olisivat lapset joutuneet kärsimään. Lisäksi minua hieman pelotti lama, jota silloin odotettiin. Ja sieltähän se sitten tuli...

Oma terveys on todellakin tärkeää, joten varmasti hyvä asia, että työasiasi ratkesivat näin. Nyt vaan nirppanokka pystyyn ja kohti uusia tuulia. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Olet rohkea nainen♥

Nirppanokka kirjoitti...

Kiitos ihanaiset! En oikein osaa muuta sanoa... Mieltä lämmittää kovasti ihanat kommenttinne!

Elina kirjoitti...

Harmillista, että työsopimustasi ei jatkettu. Mutta omaa mielenterveyttäänkin täytyy vaalia, samansorttisia kokemuksia on minullakin entisestä työpaikastani ja ne minunkin yrittäjyyspäätöstäni edesauttoivat. Mieli on nyt hyvä ja hirveä into päällä, mutta toimeentulo on tiukassa, elämme arvaamattomia aikoja. Toivotaan valoisaa tulevaisuutta meille nettikauppiaille!!